MM-kilpailumatka on takana ja näin koko MM-projekti päättyy. Harrastajat ja valmentajat pääsevät nyt ottamaan hetken aikaa vähän rennommin. Tosin heinäkuun 10. päivään ja EM-kisoihin ei ole kovin montaa viikkoa aikaa! Keskiviikkona ja torstaina tehdään vielä MM-ohjelmaa, sillä torstaina on GS:n kevätnäytös ja mitä muutakaan siellä voitaisiin esittää. Ihan koko ohjelmaa ei kuitenkaan tehdä, mutta esitys on sitäkin näyttävämpi, sillä myös varamiehet osallistuvat sen esittämiseen.
Kokonaisuudessaan MM-projekti oli rankka, pitkä ja mieleenpainuva. SM-kisojen sijoittuminen keskelle MM-kisakautta teki valmistautumisesta rankkaa, mutta toisaalta kisaamisesta helmikuussa oli varmasti hyötyäkin. Kisamatkan järjestäminen vaati oman aikansa ja kisoja varten piti muutenkin tehdä paperitöitä. Erinäisiin papereihin piti saada allekirjoitukset harrastajilta sekä alaikäisten harrastajien huoltajilta - nämä kaiken lisäksi vielä liian tiukalla aikataululla.
MM-kisat oli kaikille joukkueen harrastajille ensimmäinen kilpailu Yhdysvalloissa ja melkein kaikille ensimmäinen kilpailu Euroopan ulkopuolella. Aika moni ei myöskään koskaan ollut käynyt jenkeissä, joten matkaan liittyi paljon odotuksia. Uskoisin että sekä matka että Florida (Disneystä puhumattakaan ;)), täyttivät harrastajien odotukset. Lämpötila oli tarpeeksi korkea ja jotta ei olisi liian tylsää, pari kertaa ukkosti ja satoi rankasti. Disneyssä riitti nähtävää, vaikka aikaa kisojen jälkeen oli paljon. Puistot olivat isoja ja etäisyydet pitkiä, joten neljä ja puoli päivää kului nopeasti. Paljon aikaa meni myös shoppaillessa Disneyn ulkopuolella, erityisesti outlet-myymälöissä.
Ehkä mieleenpainuvin osa kisamatkasta oli kuitenkin lähtö. Odottamaton äkkihälytys lähteä lentokentälle ja matkalle pääsemisen riemu eivät ihan heti unohdu. Kisamatkan aikana jaksettiin moneen otteeseen ihmetellä, miten kaikki onnistuttiinkin tavoittamaan niin nopeasti ja kaikki saivat otettua mukaan passit ja kisapuvut. Vain muutama harrastajista oli pakannut etukäteen (optimismi todella palkittiin!), joten suurimmalla osalla oli mukana muutamassa kymmenessä minuutissa pakattu matkalaukku. Hyvin niillä kuitenkin selvittiin ja takastulomatkalla oli jo kova stressi matkalaukkujen enimmäispainorajojen ylittymisestä.
Tämä on nyt sitten viimeinen tämän blogin teksti, joten kiitos kaikille blogia seuranneille ja kommentoineille. Erityisesti oli hauska huomata kisamatkan aikana, että vanhemmat ja muut perheenjäsenet seurasivat blogista joukkueen kuulumisia.
Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti